Vihdoinkin olen löytänyt itselleni paikan, jossa voin toteuttaa puutarhurin vaistoani ja tunkea sormet multaan.
Iäkkään tätini voimat eivät enää tahdo riittää palstaviljelyyn, mutta ei hän myöskään vielä tahdo luopua vuosikymmeniä kasvattamistaan raparpereista ja marjapuskista. Ratkaisu löytyi jakamisesta. Palsta on hänen, mutta me saamme ruopsuttaa sitä mielin määrin ja vieläpä viljellä siitä suurinta osaa.
Alkukesän kylmyyttä uhmaavat kesäkurpitsat, pensaspavut ja palsternakat. Lisäksi pikkuiset retiisit puskevat penkistään yhdessä kyssäkaalien kanssa. Mansikat ovat jo suuria ja perunat versovat kohti valoa.
Palstaviljelyssä yhdistyvät hyöty ja nautinto. Omin käsin kylvettyjen siementen kasvamista on ilo seurata ja samalla saa tilaisuuden kasvattaa oman ruokansa. Toivottavasti yhä useammat innostuisivat kokeilemaan. Omalta parvekkeelta on hyvä aloittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti