perjantai 3. toukokuuta 2013

Ajatelkaa niitä itkeviä lapsia

Lapset itkivät 1918. He itkivät menehtyneitä vanhempiaan, jotka olivat kuolleet taistelussa tai vielä useammin vankileireillä. He itkivät, koska heitä haukuttiin punikkipennuiksi ja heille kerrottiin, että heidän vanhempansa olivat olleet suuria pahantekijöitä.

Niillä lapsilla oli syytä itkeä, mutta heillä oli myös ollut vanhemmat, joita heidän itkunsa oli liikuttanut. Sellaisia, jotka tahtoivat muuttaa maailmaa. Niin, ettei lasten enää tarvitsisi itkeä nälkäänsä, sairauksiaan, työn raskautta.

Lapset itkivät vanhempiaan, mutta heidän kyyneleensä eivät olleet turhia, sillä maailma muuttui kuin muuttuikin hiukan paremmaksi.  Siihen meni aikaa, mutta vuoden 1918 kyyneleet muuttuivat pikku hiljaa yhä vahvemmaksi liikkeeksi, joka kehitti hyvinvointivaltion. Niin kauan kuin sen liikkeen voima säilyi, maailma muuttui hiljalleen – vaikkakin taisteluiden ja kovan työn kautta - helpommaksi paikaksi elää myös kaikille lapsille.

Lapset itkevät edelleen. Itkevät siksi, ettei työttömillä vanhemmilla ole varaa ruokaan, siksi että vanhemmat eivät saa apua mielenterveysongelmiinsa, itkevät koska eivät pääse hoitoon, jota tarvitsisivat. Tämä itku ei enää kuulu eduskuntaan asti kuin kevyenä heittona kesken keskustelun.

Jokaisen vasemmistolaisen ja kommunistin tulee tehdä kaikkensa, että se itku kuuluu ja myös vaikuttaa päätöksiin.

Maa, jossa lapsilla on hyvä olla, on maa, jossa muillakin on hyvä olla.

Vuoden 1918 lapset eivät itkeneet turhaan.



Puheeni Malmin hautausmaalta, punaisten muistomerkiltä 

Puukko ja argumentaatio

"Jos nakkikioskilla käy suutaan soittamaan, niin tulee turpiin, eikä se poliisinkaan mielestä ole mikään ongelma." Näin totesi eräs perussuomalainen Jyväskylän keskustelutilaisuudessa 31.1. sattuneesta puukotuksesta. Vika on siis niissä, jotka haluavat nostaa esiin äärioikeiston toimintaa ja sen muodostamaa uhkaa. Mitäs läksivät ja sitä saa mitä tilaa.

Äärioikeistoa ei kuulemma myöskään ole olemassa ja jos onkin, niin ihan vain yksittäisiä ihmisiä, jotka toimivat vain hetken mielijohteesta ilman ennakkosuunnittelua. Hyvinkäällä eräs hetken mielijohteesta ja ilman suunnittelua toiminut henkilö sai aikaan melkoista jälkeä. Yksikin ihminen voi halutessaan vahningoittaa suurta määrää muita.

Ei pitäisi keskustella siitä, onko ongelma marginaalinen ja montako äärioikeistolaista ihmistä Suomessa vaikuttaa ja miten, vaan ennen kaikkea siitä, ettei väkivalta kuulu yhteiskunnallisen keskustelun välineeksi tai politiikan tekemisen vaihtoehdoksi. Keskustelutilaisuuksissa on tyydyttävä argumentoimaan, vaikka sitten kärkevästikin, mutta edes jälkipeleissä ei saa vetää vastustajaa turpaan.

Samainen keskustelija, jonka mielestä Äärioikeisto Suomessa -kirjan kirjoittaminen vertautuu suun soittoon nakkikioskilla, oli myös sitä mieltä, että koko kohu on tahallaan suunnattu Perussuomalaisia vastaan. On totta, että puolue on monesti sanoutunut irti rasismista ja muukalaisvihasta, mutta toisaalta on myös totta, että jopa kansanedustajina on Suomen Sisun jäseniä ja monet puolueen jäsenet ovat tälläkin hetkellä syytettyinä erilaisista rasistisista lausunnoista yms. Kyse ei ole yksittäistapauksista, eikä se ole poliittisesti merkityksetöntä.

Jos Perussuomalaiset haluavat muiden ottavan tosissaan vakuuttelut irtisanoutumisesta tarvitaan siihen kyllä paljon nykyistä vahvempaa reagointia ja kärkevämpiä kannanottoja.