Unelmia vapaudesta

Eilen Keravalla juttelin paikallisen ehdokkaamme vaaliteemoista. Veera Kurjella oli loistavat ideat siitä, miten Keravan vankilaa voisi sen sulkemisen jälkeen (2016) käyttää erilaisten asumispalveluiden yms. järjestämiseen ja keravalaisten virkistämiseen noin yleensä.

Tästä eteenpäin mennään omalla tajunnan virrallani :)

Tänään aamulla mieleeni juolahti, että siinä olisi oiva vapaavaltio. Pitäisihän meidän jo saada sellainen Suomeen kun Christianiakin suljettiin. Ainakin minua kutkuttaisi ajatus vapaasta asukkaiden hallussa olevasta tilasta, jossa niin maankäyttöä kuin muutakin elämää säädeltäisiin yhteisesti sovittujen pelisääntöjen mukaan.

Suomessahan on jo nyt lukuisia yhteisökyläprojekteja. Tämä menisi hiukan pidemmälle ja pyrkisi myös levittämään hyvää karmaa ympäristöönsä. Che Keravan vapaavaltio näyttäisi esimerkillään, että asiat voi tehdä ihan jotenkin muuten.

Minua tämä idea ja sen pyörittely lämmitti tovin sateisessa syyssäässä. Toivottavasti teitäkin.

Lupaan, että seuraava päivitys koskee taas jotain kuntatalouden vinksallaan olevaa kohtaa tai sosiaali- ja terveyspalveluiden puutteellista järjestämistä. Mutta sitä ennen juon vielä kupin kahvia ja unelmoin pienistä mökeistä, lampaista ja auringonkukkapelloista.

Avoin kirje asuntoministeri Krista Kiurulle

Hyvä Krista Kiuru, olette useaan otteeseen julkisuudessa voivotellut sitä, ettei kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja tunnu itsestään rakentuvan. Olette moittinut kunnat ja kaupungit ynnä muut rakennuttajat. Nyt olisi syytä tarttua siihen lupaamaanne ruoskaan.

Helsingissä ainoa todellinen jarru vuokra-asuntotuotannolle istuu sen valtuustossa. Suurin osa valtuutetuista ei ole ymmärtänyt sitä sangen yksinkertaista tosiasiaa, että kunnalliseen vuokra-asuntotuotantoon tarvitaan lähes pelkästään vain hyvää tahtoa.

Helsingin kaupunki ei maksa vuokratalojen rakentamisesta juuri mitään. Käytännössä lähinnä mahdollisen kunnallistekniikan lisäyksen verran. Kun helsinkiläinen rakentaminen lisäksi on lähinnä täydennysrakentamista, syntyy siitäkin vain nimellinen summa.

Kenen piikkiin vuokra-asuntoja sitten rakennetaan? Kaupungin vuokra-asunnot maksetaan niissä asuvien ihmisten toimesta. He lyhentävät rakennuslainat ja maksavat käyttökulut vuokrissaan. Maksavatpa vielä tontinvuokratkin, joista kertyy tuloja kaupungille. Nämä ihmiset ovat tavallisia helsinkiläisiä, joita ei kiinnosta ottaa valtavia asuntolainoja. He haluavat vain asua.

Pyytäisin nyt teiltä, hyvä ministeri, että perehtyisit Helsingin vuokra-asuntotuotantoon ja sen tehtyäsi aloittaisit välittömästi valmistelut uhkasakon saamiseksi Helsingin kaupungin niskaan, mikäli se ei edelleenkään suostu rakentamaan käytännössä ilmaisia vuokra-asuntoja niitä epätoivoisesti tarvitseville asukkailleen.

Tämä olisi vastuullista ja vaikuttavaa asuntopolitiikkaa.

Tiina Sandberg

Helsinkiläinen vuokra-asukas

Yksinkertaista ja helppoa kuin asuntopolitiikka

Suomalainen vuokra-asuntotuotanto on jännä ilmiö. Kaikki rakastavat puhua siitä, mutta kukaan ei tahdo tehdä mitään sen edistämiseksi. Useimmille lienee selvää, että edullisista vuokra-asunnoista on pulaa kaikissa kasvukeskuksissa. Samoin voidaan olettaa, että ylivoimainen enemmistö ihmisistä ottaisi asumisen hinnan alenemisen enemmän kuin ilolla vastaan. Miksi tämä yleinen mielipide ei sitten siirry kauniista sanoista konkreettisiin tekoihin?

Suomessa rakennettiin 2011 koko maassa vain reilut 3000 ARA:n lainoittamaa vuokra- tai asumisoikeusasuntoa. Yleishyödylliset ja muut rakensivat jonkin verran vuokra-asuntoja, mutta niissä vuokrataso on edellisiin nähden merkittävästi korkeampi. Uudellamaalla tilanne oli ehkä lohduttomin. Alueella, jolle muuttaa jatkuvasti kymmeniä tuhansia ihmisiä vuosittain, rakennettiin vain täysin nimellinen määrä kunnallisia vuokra-asuntoja.

Tästä valtavasta asumistarpeen kasvusta kertyy painetta asumisen hintakattilaan. Kiinteistöjen arvo nousee ja sitä myöten myös asuntojen myyntihinnat ja vuokrat. Koska asuminen on kuitenkin pakko jotenkin järjestää, ei ihmisille jää muuta vaihtoehtoa kuin maksaa pyydetyt kiskurihinnat. Ainoat, jotka tästä lopulta hyötyvät, ovat rakennuttajat, grynderit ja asuntosijoittajat. Tavallinen asuja vain häviää joutuessaan käyttämään yhä suuremman osan tuloistaan asumiseen. Se raha on poissa muusta kulutuksesta ja voikin kysyä, onko kohtuullista, että asunnon saadakseen on siirryttävä näkkileipä- ja kaurapuurodieetille?

Kun kaupunkien edustajilta kysyy syytä tähän vallitsevaan asiantilaan, saa vastaukseksi kierteleviä selityksiä tonttipulasta, kaavoituksen ongelmista, rakentamisen kalleudesta ja asuntopolitiikan yleisestä mahdottomuudesta. Hämmästyttävää kyllä, tähän kierteeseen on jo pitkään ollut olemassa avain ja vipuvoima, jolla tämä kierre voitaisiin pysäyttää.

Tämä ihmeellinen viisastenkivi on nimeltään kunnallinen vuokra-asuntotuotanto. Kaupungit löytävät halutessaan koska tahansa ilmaisia tai erittäin edullisia tontteja lahjoitettaviksi milloin millekin yritykselle tai mihin tahansa tarkoitukseen, jolla on takanaan tarpeeksi laaja poliittinen rintama. Näitä tontteja löytyisi myös asuntotuotantoon.

Kaavoitus on toki hidasta, mutta sitäkin on usein nopeutettu ja oiottu kun tahtoa on löytynyt. Lisäksi esimerkiksi Helsingillä ja Vantaalla on parhaillaan menossa suuria uusien alueiden kaavoitusprojekteja, joissa voitaisiin koska tahansa varata riittävästi tontteja kunnalliseen asuntotuotantoon.

Viimeinen suuri kysymys on raha, eli mistä rahaa vuokra-asuntojen rakentamiseen? Tähän syyhyn vetoavat viime kädessä kaikki ja kuitenkin se kaikkein vähiten merkittävä este asuntotuotannolle. Vuokra-asuntojen rakennuttaminen on kunnille käytännössä ilmaista. Kaupungit saavat edullista lainaa ja asuntoihin muuttavat asukkaat maksavat asuntojensa kulut, niin rakennuslainat kuin käyttökustannuksetkin. Asumisoikeusasukkaat olisivat vieläpä valmiita rahoittamaan huomattavan osan asuntojensa rakentamiskuluista asumisoikeusmaksuillaan.

Innokkaita asukkaita, eli maksajia, asunnoille on. Tontteja saadaan järjestymään ja kaavoitus onnistuu. Jonkun pitäisi vain korottaa ääntään ja vaatia muutosta.

Ilmoittaudun vapaaehtoiseksi!